No mää synnyin ihan piänenä Saksammaalla. Emmää siitä tiäteskää mitääm muista mutta kuulemma heinäkuun kahreskymmeneseka kakstuhattakolme. Se oli tua tota siis Saksassa, siä iha etelässä, Munsalasta, siis Münssenistä pohjoseen. Kotikylän nimi on Neuburg-Marienheim. Mun kasvattajat oli sellaset Maria ja Gerhartti. Niilloli nääs, ja on kai viäki mun isä, sitä sanottiin Koltiks. Se ov voittanu Euroopassa kaikki mahrolliset näyttelyt. Se aina niistä jaa vähäl leuhki. Koltilla rupee tota ikää jo oleem mutta mullon velipualia ja siskoja kans aika monessa paikassa. Mun äiti taas on kans Suamessa. Se on tua Paimiossa. Mää sitä oo nähny pitkään aikaam mutta niin ne sanoo.

Kyä mää sem muistan kum mut pirettii muitten kanssa sellasessa uuressa aitauksessa, mää tiä, ne puhu jostain karanteenista, vaikkei siä kekään ollu minkään meinannu karata. Kyä me vähä pelättii, että tulee pallo jalkaa. Siä oli mun äiti kans ja sitten kum mää sej jutun kässäsin niin sekin lähti Suameen. Se oli yks yä kum me oltiij jo nukkumassa niin sellanen kauheen iso kuarma-auto kurvas pihaa. Eikä se kuski eres sammuttanu sitä autoonsa. Siä oli sellanev viiksekäs jätkä, kekä puhu ihan kummaa saksaa. Se siinä jotain selitti, että tartti rikki eikä voi sammuttaa. Kyä mää aattelin, että lähtis nyj jo kotionsa siitä meluamasta. Koko kylä herää. Sinne yhtäkkiä rupes taluttaam meitä sinne autoon. Siin oli sellanen hissi, jolla nostettiin ylös. Aika jännää. Kyä me siinä kerettij jutteleen sev verta, että kyä nyj jotai kummaa rupee tapahtuu. Meitoli nääs käyny sellanen äijä luurit korvilla kattomassa jonkun kerra, verta otti putkeej ja tökki neulalla. Jotain testejä ne oli. Siä me oltiin sit siä autossa. Siin oli meirän omaa porukkaa ja muutama muu, laamojaki. Ne on niitä vähän isompia vänkkyräkorvia. Eihän siinä meiltä mitään kysytty, siitä ne lähti vaan ajaan. Me siinä porukalla vähä miätittii mutta kun kekään ei tienny mitää, niir ruvettiiv vaa makaileen. Joku siinä kerto jostaim matkoista, joilla ne oli ollut. Olim määki ollut Ranskassa yhressä näyttelyssä, se oli joku Lussault/Loire. Se oli kolmas neljättä samana keväänä. Mää siältä jonkun toisem palkinnonkin sain. Tossa kuvassa mää oon mun ekan omistajan kanssa mutta sen pää oj jääny kuvasta. Kyllä sillä pää on. Jaa nii, on tossa kuva mun äidistäki. Se ov vähä rakeinen kuva mutta sitähäv voi käyrä kattomassa Paimiossa. Soon nääs siä. Niim mutta siitä matkasta. Se oli siis ihan, sanonko mää mistä. Niilloli nääs toi tartti siitä autosta ihammäsä, eikä ne nääs voinu sammuttaa sitä autoo olleskaa. Siäkin nääs nii kum meitä lastattiin nii koko ajam moottori kävi. Kauhee katku, siis semmonen ottaa siis jaa vähä meikäläisen nenään. No siitä me sinnääs nii lähettii paahtaam paanaa pitkin pohjoseen. Perliinin rinkiä verettiin nääs vasemmalta kurvaten, siältä Potstamin kautta, kyä sää varmaan sen tiät. Siä me sis siä Rostokissa sev verta pysähryttiin, että ne haki aika monta keissiä kaljaa. Sano vaan meille, että anteeks jos vähän tänne kulmaan näitä pinotaan. Kyähän siä tilaa oli. No se tartti oli rikki erelleej ja meirät lykkäs sellanen rukki käyntiin ja selllasesta luukusta laivaan. Mää koskaan missää laivassa ollu ollu mutta rupes vähän keinuttaan niin kyä ne muut väitti, että laiva se oli. Niistä kekään ollu missään laivassa ollu, kuhan puhuvat. Se ykskin laama rupes kertoon jostain lentokoneista. Sitä kekään uskonu. Ne jätkät siä muutaman kerran kävi yälläkin kattomassa meitä ja vetäs valot päälle just kum me oltiin veretty märepala seittemän nikamaa alemmas ja verettyn niinku yläluamet pualitankoon, siis eikö nää just räppää nappulasta halokeenit henkiin. Jaa siis vähäm meinaan, menis ny kotionsa siitä. Aamulla sitten nääs tömährettiin laituria päin. Joku koppalakki meitä kävi kattomassa ja me vähäm miätittii, että sylkästäskös mutta ei se muuta kun taskulampulla sojotti. Parempi hälle ja hänen kotiväelleen. Siitä sitte taas köryyteltiin. Piipityksestä päätellen ruvettiin pakittaan ja sitten avaja porttis ovesi, meirät talutettiin sellaseen talliin. Vähä siä haisi hevoselle mutta ennen sitä kun tiisseliä. Kyä me siitä sitte asetuttiin taloks. Siinä viäressä oli sellanen iso kenttä, johka meirät päästettiij jalotteleen ja ihan kivaa siä oli kun nääs rupes toi aurinkokin paistaan. Vähitellen siitä rupes porukkaa lähteen kekä mihinkin, niistä meille kerrottu. Kyä niistä sik kerran yhressä näyttelyssä vähä airan yli huureltiij ja vähä saatiin selkoo. Kaikkihan ne jossain o. Mää siihev vaan sij jäin parin muun kanssa.

Kerran sit se viiksekäs tyyppi tuli hakeem mua, sillon oli jo kesä. Auton perässä mää olij ja ihmettelin, että tänään tämmöstä. Ne me mentiin sellaseen puistoon, kauhee metakka siä oli mutta kum mää pääsin vähän ruahom makuun niin ei siinä mitää, mekastakoot. Kyä mää niitä ihmisten touhuja aattelin, siä oli nääs sellasella lavalla jotaim porukkaa ja sinnehäm mutkin talutettiin. Vähäm mää siinä kattelin kun sinne oli sellaset ritiläraput enkä mää olis halunnu millää niitä kävellä paljaij jaloin. No se jätku mut sitte nosti siitä ylös. Sia lauteilla oli sellanen töttöhattunen kaveri pikkuveljensä housuissa ja arvuutteli, että tulikohan sieltä mahrollisesti lehmä. Just meinas multa mälli lentää mut sit mää kekkasin, että tää taitaa olla sitä ihmisten humooria. Aattelin, että antaa olla. Siä oli joku kilpailut, tiättekö muuten mikä on vuohien missikisat savossa, kilipailut, no täälä nääs niitten osallistujien olis pitäny lypsää lehmä mutta kun kantturaa ei ollu paikalla niin se juontaja, piikkeri sito kumihanskan mahansa alle ja sitä ne sittel lypsi. Kyä mää jaa vähän aattelin, että hulluja om mailma täynnä kun tännekin riittää. Vaikka sama se mulle. Kum me siitä lährettiin niin seuraavaks sinne lavalle änkes joku Maalaispoika ja joku, jota ne sano Mehuks. Yritti ne mullekin sanoo käsipäivää mutta joku roti sentään, mää ihan kaikkien kanssa sentään rupee. Olin kuulemma jonkun Alatalon ja Juicen lämppärinä mutta tierä sitten kenen ansioilla nekin on tunnetuks tullu.

Kum mää tätä sanelen sihteerille niim mulla menee vähä ajat sekasi mutta kesällä, vai olisko ollu vasta seuraavana, eikun kyä se oli samana, niin mää lährin yhren Santun kanssa beachille tonne Houtskarii. Se oli joku kunnan järjestämä matkailutempaus ja käytiin ravintolassa syämässäkij ja kerran meirän airav viäreen tuli sellasia vanhempia ihmisiä ja ne oli kai si kertonu muille ja sit yks päivä meirät viätiin vanhainkodin vuareosastollekin morjestaan niitä kekkä ei päässy niinku pystyyn. Siä oli nääs permannot lankattu aika liukkaiks mutta kyähäm me Santun kanssa. Siä ulkona oli vähä tuulinen ilma ja mulla tuppas silmät vähä rähmii ja tartti siätää sellanen tippakuuri mutta kaikki kasvattaa mikä ei tapa. No me tultiin siältä sit takas ja asetuttiin taas kumpanenkin talliimme.

Talvella mut sittev viätiin automperässä sellasella partioleirille tonne Hausjärvelle. Tip tap tep. Kyä mää vähä ensteks aattelin, että mitähän tästäkin ny seuraa kun ne puhu jostain surenpenikoista mutta muksujahan ne vaan olikin. Niitä vaan sanotaan sillee. Niilloli sellanen juttu, että eri paikoissa oli eri aiheita ja mää olin niinku yhressä. Tää kaveri, tää mun yksityissihteeri kerto niille meistä alpakoista ja laamoista ja kyä se jo jotain tiätää. Mut em mää sille viä ihan kaikkee oo kertonu. Se oli ihan kiva reissu, mullakin oli partiohuivi kaulassa. Mää sain vähä ylimäärästä syämistä. Se mua vähä harmitti kum multa vähä lirahti sitte sinne autoon mutta kun em mistään löytäny vessapaikkaa.

Sit kerran, mää muistan, oli jo kevät aika pitkällä, mut kärrättiin sellaseen näyttelyyn. Kyä mää sen heti tiäsin, ooham mää vanha konkari, sillon siä Ranskassakin. No tästä ne kauheesti hehkutti, että oli kuulemma pohjosmairen ensimmäinen alpakkanäyttely. Mää olin viä nuarten orhipoikiel luakassa ja hoppeeta tuli. Yks Milttoni meni ja pokkas parhaan pystin. Varmaan siihen vaikutti se, että tolla mun sihteerillä oli ihan vino päivä.

Sitte sen näyttelyn jälkeen oikeestaan seuraava isompi juttu oli kun mut kerran viätiin ihan uuten paikkaan. Siä oli kolme sellasta ruskeeta alpakka, pari vanhempaa tätiä ja yks vähä nuarempi. No sev verran isot pojat oli jo jutuista kerenny kertoo, että kyä luanto yhren jos toisenkin tikanpojan puuhuv vetää. Että jos musta kiinni on niin kyä ne tiineitä o.

Siitä se sitte lähti ura urkeneen. Kesän vietin yhrellä kioskilla tossa vanhan härkätiän mutkassa, sev verta oli natuseuraa, että oli polvet ruvella ja olihan sitten se keikka sinne itärajan suuntaankin. Sihteerille sanoin, että ruakkoja en kyä rupee maksaan.

Sit yks pänä mut sullottiin sellaseen hevoskärryyn, siä toisella pualella oli sellane Rokko, se ol laama. Nii se tuli sillon siältä Kermaaniasta samassa autossa. No mää aattelin nääs, että minkähän tässä taas oikeel lähretään kun kauhee matka ja ihan pimeetä ulkona. Ei siinä mitää, kyä mää nukun ihan missä vaa. No simme tultiin joskus pimeessä johkin maalikylään. Kyä ne sen sitte sano että se oli jonkun Joen suu. Tai niim mää sen ensteks kässäsin. Siis tiätysti Joensuu, tua nääs tua irässä. No me ajettiin sellaselle kämppinkialueelle, siä oli sellasia mökkejä. Vettä tuli niinku esterimpersiistä ja muakiv vaan käytettin pihalla sen verta, että.. no kais sää tiärät. Aamulla sim mää pääsiv vähä kävelylle ku vettä tuli enää vaa pystysuaraa. Näil oli taas sellanen näyttely, siis sanonko mää millane hallli, siis hervoton paikka. Mut viätiin sinne ensteksi koklaan sitä lattiaa, että onks se liian liukas. Ei siä kauheita purtteja viittiny runtia, oli se sellane mutta kyä se siinä. Siinä mää si, voikste kuvitella, nääs se mun eka omistaja, se Maria siältä Saksasta. Se oli siä si yhtäkkiä. Vähä multa oli noi viaraak kiälet päässy rupsahtaan mutta kyä mää siitä Nachrichten siis tota uutisia kuulin. Selvishän se sim mullekin, että rinta rottinkilla taas tarttis olla ja antaa lantiov vatkata ja eikum pokaalik kotio. Mister Vinlant tai sillee. Räpsähti tässä miäleen yks vanha kermaaniankiälinev vitsi, jos kekkä ymmärtää. Oli nääs sellanen amerikkalainej jenkkipoika Hessenim perämettissä ja kyseli nääs tota tietä yhreltäkin miäheltä, että hey, mister.. Ich bin kein Mister, ich bin Melker. Jaa vähä me naurettiin kum mää sen ekan kerran kuulin. Yäks me mentiin takas sinne kärryy, mää sille Rokkollekkin kerroin mitä tuleman pitää. Aamulla sitte nääs nii takas halllii.

Siä oli meillä semmoset omat poksit, tai ainaskin mulla. Mää siinä vähä heitil lekentaa, että mää olsin niinku Rokki V, että kamaan pois, lets poks mutta ei sinne sik kekään uskaltanu tulla. Mulloli siä oma personal treineriki, tässä kuvasa ov viä vähä rojektitärinäp päällä mutta kyä siitä si rustot ruksahti rennoiks ja olo alko olla kun Euroopan omistajalla. Heittelin siinä vähä herjaa ruppanoille naapuri karsinaa, meinasir rykästä kuurem metrin yhtäjaksosen vihreev vanan sisäkurviin raralle kaks mutta aattelin, että olis aika noloo saara ennen tarttia porttikialto, niin emmää siv viittiny. Kyä poskessa kävi jo. Mua rupes kyllä se homma jossaiv vaiheessa jurppiin. Ne halus nääs näyttää yleisölle ja niille muille kamelpuutseille kuinka meikäläisiä esitetään. Ei siinä mitään, yläluamet puolitankoon sopivav raukeesti ja rento meininki. Siis eihän siinä mitään mut kun ne halus näyttää viä kuinka niitä esteitä mennään. Kyähäm mää mee vaikka perä erellä puuhun mutta jotenkin ev viittiny siinä sitte. Aattelin, että tehrääv vähä paineita muille ja verin vapaaohjelman raralla.

Siä oli si kuiteskin se mister kilpailu ekaks. Muv vähä kävi sääliksi niitä muita ja annoiv vähä ryhrin lysähtää etten olis ollu ihan ylivoimane ja näihän se meni, Milttoni vetäs kultamitallin plakkarii ja mää tyyryi hopeeseen. Ja jos joku rohkenee väittää, että se siitä olis jotaim maksanu niin sanompa vaan, että näyttöö pitäs olla enneskun rupee semmosia suustaan päästeleen. Eikä sitä kekään nähny. No sit alko se porttisempi laji. Mää siinä meinasim mennä vähä sekasin kun mun piti taas näyttää niille muille reppanoille kuinka raralla mennään ja siis kakkosen jälkeen vitoseen, eiku ekalla kerralla tonne ja toisella vasta sittes sinne. No mää siinä niitä oikeen muistanu mutta sitä varteham mulla on se yksityissihteeri, että se raapustas allakkansa reunaan mutta eikö mitä. Tää tyyppi, tää retku meni ja luuli muistavansa eikä sik kirjottanut yhtikäs mitään. Kyähän sen arvaa miten siinä kävi, kum meinaan sen jätkän tuntee. Eksyttiin väärille esteille ja vaikka mulla varotuskellot rupes kilkattaan ottalohkon takana, niin tää vaan menee naru oikosena. No aivan sama. Kyä mää sen sit huamasin, että se oli iham pihalla ja mää sej jouruiv vetään loppumatkaa perässäni. Kyä se olis eksyny tonne tunneliinki kun sen olis sinne yksin päästäny. Ei kai siitä kauheesti lehrissä kirjoteltu, että niinku hylsyks meni.

No saatiim me siältä sentään jonkullaine ruusuke. Mulle se o aivan sama mutta sääliksi kävi tota yksityissihteeriä, se otti sen niin tosissaan. Veim mää sen sitte kuvaankin. Hyvän näkösia rehuja oli pantu nurkkaan mutta aattelin, että antaa olla. Ei siinä sim mitään, autoon, paanalle ja menoks. Mää muista kuka sen kerto, tää on ny vähän mustaa huumoria, että kekkä ei sellasesta tykkää, nin panee lukiessaan silmät kii. Tiättekste mistä tuntee lentävän alpakav vasan? No sillon kotka reppuselässä. No joo, väsyneenä jutut rupee meneen tollasiks. Ei mitään, kiva reissu men borta bra på HomePage.

Aika pian sen näyttelyn jälkeen, jokka tarkkaan kattoo, niin näkee kuvan reunassa päivämääränkin, niim me lährettiin tonne, se on se Hämeenlinnan satamakaupunki, no ihan kiälen päällä, siälä etelä rannikolla. Sen karun nimem mää muistan kun mää oon niin ylevä mieleltäni, se oli Korkeevuarenkatu. No asiaan, siä oli synttärit, sellane virma kun La-Alpaca piti pileet. Eilen siä oli ollut pari kaveria, mut mää hoirin yksin tonttini. Juttelim mukavia ihmisten kanssa, niinkun tätä PeeÄrrää. Ihmiset hiplas kyljistä ja päivitteli, että kyllä se on pehmeetä. Ev viittiny ruveta pullisteleen, että sisältä täyttä terästä. Täytyy sanoo, että aika komeita villapaitoja niilloli siä myynnissä. Mää sille mun sihteerille sanoin, että kun se auto oli siä reilun korttelim päässä, että mentäs pokerilla vaan katua pitki. Se vähä nikotteli mutta mää vaan, että joo joo. Jaa vähä porukat katteli ärrällä kum me siinä tyyner rauhallisesti mittailitii ränniv välejä. Näytin viä mallisuarituksen ja hyppäsin muina miähinä takapakkariin ja sanoin sihteerille, että kotiin kiitos.

Kotona mullon yhren Michan kanssa kimppakämppä. Kävim mää sitä mun yksityissihteeriä vähä ulkoiluttamassa sillon kun se kerkes poikkeen mutta se on sellanen tyyppi, että on parempi kun sillä on sopivasti muuta puuhaa. Vaikka kyä se iham mukavaa oli siä mettässä. Kuuseen kurkottaa ja katajaan katsahtaa vai miten siinä, se oli se kun von Töpeln meni autoja katsastaan. Ei maar vitsi vitsi. Tossa talvem mittaan me ruvettiin ihan tosissaan reenaan siihen Sylky-kuppiin. Se on se mun leipälaji, sarankymmenen airat yli taikka ali, pääasia oj jalo voitto. Se Sylky-kup on tua Porvoossa (Porgå ruattiks) aprillipäivänä. Eiku ihan totta. Siä on sellanen pukuluakkaki. Meillon aika hyvät vetimet tiarossa jos toi sihteeri vaan ei ny mokais. Mää kirjotan siitä sitten kuhan kerkiän. Nyt täytyy herkistellä.

Mää pyysin tota sihteeriä laittaan tähäv väliin yhren kuvan meirän reenikaurelta. Kyähämmää raahaav vaikka mimmosta reppua, meinaan tyhjää. Siis ihan turha luulla, että mää rupeen kantaa jotair rinkkaa ihan tyäkseni. Mää mikääl laama oo, mää oon söpö, pörrönen, karvanen ja mää vaan oon. Siis tyänteko on iham muita varten.

Tässon musta viälä fanilupilaisille tällane keräilykuva. Kuuskiv vuatta menee, niin tästä kuvasta maksetaam maltaita.

Rupee riipii, se mun sihteeri käy kuumana. Haluais harjotella vaan siihen sylkykuppiin. Raahas mutkin rämpii kauheeseer risukkoon. Itte hyppi sellasten rankojen yli ja hihku vaan, että hyppy hyppy. Mua ei siis yhtään huvittanut. Kyähäm mää sen näin, että ei siä toisella pualella mitään ollu, takasham me siältä tultiin. Sit se raahas mut sellasen levyn viäreen ja hoki että silta silta. Mää luulin että piti ruveta painiin tai jotain mutta ei, siihen sitä vaan olis pitäny mennä. Mua yhtää huvittanu mennä sellaselle liukkaalle laatalle ja mää siinä maastouruin ja aattelin että ketut mää sun silloilles. Luulikse tosiaan, että se olis jotaiv vaikeeta. Sitä paitti pelletit rapisi tallim pualella aika lupaavasti ja mulla oli jääny mysliannos vajaaks, että mee vaan ihan yksin sillalles kuikuilee. Kun se ny tajuais, että nää mikkään olumppialaiset oo, kyä mää tämmösissä piirikunnallisissa aina pärjään. No menim mää siitä sittem pari kertaa kun ei siitä muuten olis tullu loppua olleskaan. Siis joskus se on niir rasittava tyyppi.

Nonnii, maan korvessa kulkevi lapsosen tiä. Me sittem päästiin vihroin sinne Sylky-kuppiin. Mussa tarttee varmaan olla jotaiv vikaa tai sitten siinä mun sihteerissä. Mä veikkaisin jälkimmäistä. Jos muistatte niin meilloli vähä onkelmia siä saksammaalla sen auton tarttimoottorin kanssa ja nyt taas. Mää menin Michan kanssa lunkisti sinne autom perän salonkiosastoon ja kerroim pari kaskua ja meinattii just hihkasta, että hanaa, niin tää jätkä rupee rohviili rutussa manaileen. Jotain ne siä kolisteli eikä se auto lähteny olleskaan käyntiin. Sitten yhtäkkiä lähettiin menee takapakkia mäkee alas ja sitten nykäs. Mun tarttee kyä sanoo, että en oo ennen kokenu mäkilähtöö takaperin mutta tyrät rytky ja välilevyp paukku mutta hyrähti se käyntiin. Siittä sitten vaan menoks. Reilu tunti siinä köröteltiin ja sitten pysähryttiin ja ovet auki. Me saatiin samallainen karsina kun siä erellisessä näyttelyssä. Siinä illalla käytiiv vähä lenkillä ja kurkattiin sinne maneesiinki. Mää sille apupojalle tokasin, että kakumpala, pokaalit kotiin mutta ku se niin halus niin kyähäm me vähä kokeiltiin sitä rataa. Me siinä Michan kanssa yämyähännä paranneltiin mailmaa mutta ne oli vähä sellasia alpakkajuttuja eikä niitä ihaj julkisesti viitti kertoo. Aamulla käytiin ravistamassa rähmät piänellä lenkillä ja sitte siiher rupes tuleekij jo lisää autoja ja yninästä päätellen alpakoita ja laamojaki. Hei, määhän tunsin niistä jokkut. Ilmassa rupes oleen pötsinestettä ja urheilujuhlan tuntua. Siä rupes se vanha kamu, toi Aippa mekastaan ja puhuum pehmosia ja sittehäm meitä jo viätiinki. Raralla oli iha helppoo, ekaks nääs pujoteltiin niinku yks nurin kaks oikein, kärryn kautta tunneliij ja sillai. Se mun sihteeri meinas viärä mut liian nopeesti lankkusillalle ja mää aattelin, että nostetaas sykettä ja löij jarruhihnat tiukalle. Verettiin siinä sakkorinki klikklaksarjana ja amerikkalaisella alas, hiakka pöllys kum meikä vähä runtas. Onneks on toi kynnenkasvu aika rivakkaa ja oli siis viä nastarenkaat alla. Kyähäm mää siis olisin osannu mennä siihen sillalle. No kun toi sihteeri ihan kiltisti ponkas sen viimesin esteen yli niin ev viittinyt siinä sitte enää mitään floor shouta järjestää ettei se poika vaan reväyttäs itteensä ja hyppäsin kans siitä puamin yli. Siitä vaan sitten maaliin. Munhan ekaks piti erustaa Kanaraa mutta meirät pistettiinkin Saksaj joukkueeseen kun Fuksi olis joutunu oleen siä ihan yksin. Mää en siinä oikeen päässy näkeen niitten muitten kilpailua kun mää menin takas sinne autoon vetään piänet torkut. Siv vähän ajam päästä ruvettiin pukeen sitä pukuluakkaa varten. Mulloli sellanen satula ja siinä niinku kamppeita. Kyä mää nyv voin kertoo, että se reppu oli ihan tyhjä. Tää sihteeri oli löytäny vanhan partiopukunsa ja kun se siihev viä mahtu, niin mehän oltiin aika tyylikäs pari. Yleisö meinaan äänesti meirät ykkösiks vaikka sehän ny oli ittestään selvää. Täytyy kyä sanoo, että aika hyviä niilloli muillakin.

Jos mettään haluat mennä nyt, sankar jylhän kuusiston, näät sammaleet myllätyt

Ai nii, tulokset ja kuvia löytyy www.alpakkatuote.fi

Mää muuten kuulin tässä että nysse meinaa ajella mut lanipääks kun tarttis kuulemma saara villaa sileeksi ja jätkä erustuskuntoon. Kyä varmana tars orotella enempi kesäkelejä, ois meinaa kauheeta kattoo alpakkaa kanallihalla. Mää kuulin muuten uurev vitsin. Yks siivooja sai potkut vaikkei se tehnym mitää. Älä välitä, ei sitä kaikki oo tajunnu.

Jaa vähä mää nauroin kum mää kuulin yhren jutuv vaikka ei siinä oikeesti mitään nauramista oo, eloojjäämiskurssi nääs. Jos sää siis jourut Tampereella vaikka ny Pyynikintorin Tuappiin ja juutut pystypaariin. Ensimmäiseen pualeen tuntiin ei parane sanoo yhtämmitään. Sitten voi sanoo -onko näi? Tai se on retorine kysymys, ei siihen siis kukaan vastaa. No toisem mokoman perääv voit sanoo -kyä näin o!. Sitten kun taas oot pualisen tuntia hiljaa, voit sanoo -nin mutta viksup pärjää aina. Seuraavan pualen tunnin kuluttua sulla tarttis olla ohrapirtelö yhtä hörppyä vaille valmis. Kun sää nääs sanot -ei maar, kyä mun nyt tarttee lähtee kotio. Sit sää vaan hörppäät tyhjäks ja lähret. Siinä vaiheessa vieraspaikkakuntalainev voi saara muutem pian polkupyäräwinkkarista.

...taas leivokset ilmassa leikkiä lyä...taikka lätyt. Mää lährin mökille. Tilasin pirssin ja lähikaupan kautta nääs maalle. Jos joku ny ihav välttämättä haluaa mua nährä niim mää oon tätä nykyä ton Vanha Härkätiän kioskilla, siä missä viime kesänäki. Kyä sää sev varmaan muistat, nääs se missä oli niitä lättyjä. Mullon kaverina Estefani ja Luna. Rupee vähä oleen kuuma niin että tarttis heittää toi talviturkki poies. Oom mää parturiajan tilannu jo mutta siinä ny menee viä vähä aikaa. On toi päälipuali jo vähä likanenkin. Mää just kuulin, että tänä kesänä ei taira ollakaan mitään erikoisia menoja, että mukavaa lomaa vaan kaikille.

Jumankekka, just kuulin. Härkätiän varteen Kirkkomäkeen meinataan taas sitä kivilouhimoo. Kyä se menee yli mun ymmärryksen, jaa vähän komee museotiä ja semmonen monttu meinataan räjäyttää. Sanovat, että museovirasto ei anna tehrä siihem pyärätietä mutta jos kivilouhos on 50 metrin päässä, niin se ei sitten muka häiritte ketään. Mek kattoon www.harkaraitti.net Nyt jo siinä menee kuarma-autoo kumit vonkuen ihan tarpeeks, sitäpaitti kaikki pölyt menis Hirsimäkeen ja ne kekkä ei halua takapihalleen tehrä kivipölystä tenniskenttää, hiiltys ihav varmana. Mää rupeen aktivistiks ihan kohta.

Siis hei, mää olin tilannu parturin, vähä latvoja siistitään, kakshaaraset pois ja kesälookkia. Mää sentään oon kesäkioskin kunkku. Tämmöstä jälkee, ei torellakaan oo kehumista, häntäkin on kun joku villakoiran persus. Pussihousut meni, etutukka pois, kaula on kun riuku. Ei paljon lohruta, että muillakin on villat pussissa. Aivan karmeeta jälkee, tästä meinaav viälä puhutaan, ja paljo. Piruuttani kerron vitsin, jota mun sihteerikään ei kässänny. On nääs kolmellaisia ihmisiä, niitä kekkä osaa laskee ja niitä kekkä ei osaa.

Hei, siis ei ollu mun irea. Määkul luulin etää mää notkuisin kioskilla koko kesän niin eikun autoon ja takas Parolaan. Siä nääs piti yks typy potkasta äittensä helmoista mailmalle ja kum mää ny oon vähä tällanen "herrasmiäs" niim mun ei annettu olla samassa leikkikehässä sen kanssa mutta kuulemma mää sitten taas kohta tuun takas kipsalle. Toisaalta ihah hyvä että kerkee toi kampaus vähä tasottuun. Että nährään.

IRENTITEETTIRIISI (identiteettikriisi), siis mää just kuulin, että mun isä onkin yks Berry eikä se Goldi (GSA Goldstar), kun se nääs onkin mun vaari elikkä mun äirin, elikkä Goldengirlin isä. Mut oommää silti komee.

Jos ette muuten oo huamannu, niim mää oon aika konkari näyttelymailmassa. Tairan olla ollu suamalaisista alpakoista eniten näyttelyissä, että kysykää iham mitä vaa. Mää olin nääs jo ihampiänenä Ranskassa ja sitten kaikissa näyttelyissä ja kilpailuissa Suamessa.

Jos joku imettelee minkä mää oon taas siältä kesäkioskilta lähteny, niim mää lährin turkkuseempäin. Meiltäpäin kaikki Vorssan takana on niitä alueita, tepsiä ja mattia ja teppoo. Siinä kioskilla alkokin oleen jo vähä sellasta loppukesäm meininkiä. Niitten kanojen kanssa miätittiin kaikellaista, pesäpallosta lähtiem mutta linnut ei kuulemma pelaa pesistä. Vitsi vitsi. Niin siis, tää Varsinais-Suamem matka, piti taas lähtee harrastaan tätä geenimuuntelua, Gregori Mendel kehään, crossing over ja meioosit muhiin.Mun tarttee kohta pistää näytille kuvia jälkikasvusta. Alkaa niitäkin jo oleen.

Toi mun sihteeri selas mappejaan ja löysi mun villa-analyysit. Kekkä näistä ny jotain kässää niin Mean oli 21,27 mikronia, SD oli 4,40 mikronia ja CV oli 20,7 %. Tää näyte oli otettu marraskuussa 2004 ja toi sihteeri meinas, että nyt tarttis kohtapualeen ottaa uurestaan mutta mää sanoin sille, että mitä järkee, kyllähän sen nyt näppituntumallakin huamaa, että pehmee mikä pehmee. Vessapaperimainokseen en kyä viittis mennä, pyyhkivät meinaam pian ohimennen.

Erellisestä tuli mieleen, että tää mun sihteeri puhisi pää punasena kun taas "vapautettiin" minkkejä luantoon. Se sano, että petoeläimen ajaa liikkeelle nälkä muutehan ne vaan makaa, niinkuj jokainen koiranomistaja tiätää. Tää poika kerto, että kun se on jonkun kerran käyny turkistarhalla, elukat on ollu ihar rauhallisia ja kattellu vaan mutta se onkin käyny siä päiväsaikaan eikä oo hätistelly niitä. Toista se on meikäläisillä rehunsyäjillä kun tarttee ihan kävellä sapuskan perässä.

mun sihteeri löysi netistä mun isän kuvan Se on kans käyny näyttelyissä ja hopeella ollu jonkun kerran 2003 Gallinchen  2.Platz Schönheit & 2.Platz Sport & 2.Platz Kombination 2003 Kempten     2.Platz Schönheit Nää on saksalaisten AELAS-näyttelyitä

Päivän alpakka-avorismi: Laatta on heitetty

Nonnii, mää tilasin pirssin ja tulin taas takas kotio. Apupoika kerto, että taas olis jälkikasvua tulossa. Se muuten kysy multa, että oonko kuullu kul lääkäri sano potilaalle, että sillolis nääs hyviä ja huanoja uutisia, että kummanko kertos nääs ekaks. No potilas sano siihen, että hyvät tietysti. Niin tää lääkäri sano, että tää tauti tullaan nimeen sum mukaas. No mää siihen, että en oo kuullu, mikä se si on. Mää tiä mikä siihen jätkään tuli, se anto mulle vitamiinipiikin ja lähti...kekkä ei tajua leikkiä niin ei sitten tajua.

Mulle om muuten tulossa varmaan Suamen ensimmäinen kameliiripassi, passaportum camelidorum. Se on näitä LAREU-juttuja. Nonni, passi tuli ja nyv vaan orotellaan sopivaa ilmaa, että saatas passikuva. Jossette tiänny niin se kannessa oleva Logo on tom mun sihteerin piirtämä.

Tähän loppuun kansavviisautta: Se viimeks nauraa, joka hitaimmin ajattelee.

Jos ny joku kiinnostuu alpoista ja almoista niin noillon peruskurssi 27.1.2008.

Peruskurssi meni taas ja kuulemma oli niim maan paljon kiinnostuneita, että tän kevään aikana on joskus uuskin kurssi, niin se sihteeri ainakin sano.

Tarttee taas ruveta reenaan, siis kuntohan on terästä mutta toi apupoika on vähäm päässy repsahtaan. Sillä pää pyärii kum pöllöm poikasella kun se tulee tännekin katteleen mutta kyä se siitä kuntoon saaraan. Intervalliharjotusta harjunkuvetta ylös ja alas, leposyke on kun mattoja tamppais, näin aluks... Niin meinaan, on toi SYLKY-CUP III (Spott-Cuppen tre) i Pargas elikkä Paraisilla 6.4. Mua vähä hermostuttaa, että kuinka toi apupoika taas jaksaa.

Tiättekö muuten montako muusikkoo tarttetaan vaihtaan sähkölamppua...? Yy, kaa ja yy kaa koo

Herramujjee, em meinannu tuntee tota apupoikaa, nenä karrelle palaneena ja ruskettuneena keskellä talvee mutta se oli käyny Vilippiineillä lentämässä jollain ilmapalloilla. Ja määkul luulin että alpakkahommat on ihampimeitä. Se oli semmosessa paikassa ku www.philballoonfest.net

Jos kekä ei ymmärrä näitä juttuja, nii harjotella voi osotteessa http://tampere.alypaa.fi/tampere

Tiättekö muuten, että meirän karsinaan tuli ihan uus jätkä. Joku kutripelle taikka siis se on suri, näitä vähän poikkeevia. Kyä me siltä Mishan kanssa otettiin luulot pois ja ihan siivosti se on sitten ollu. Tarttee pyytää tota apupoikaa ottaan kuva.

SYLKY-CUP III 6.4.2008 Paraisilla

Mää en ala, mää en tosiaan viitti. Siis jos nää kilpailut rupee oleen äiti-lapsijumppaa niin kiitti mulle riitti. Nykkin taas piti kauheella tohinalla lähtee sylky-kuppiin nääs kilpaileen. Jätkien kanssa verettiin takapenkillä veryttelynä pienep painit ja syljettiin takalasiin kurkkusalaattia. Ja sitte, kun autosta pääsi ulos ja ekaks huamas ruahoo ja vaikka äirin ruoho onkin parasta niin tääkim meni. Het kohta sej jälkeen, siähän oli porukkaa, vähä kevättä orhir rinnassa ja unohtu koko kilpailu. Viittiny siä mitää hyppiä. Hyppikää itte. Sanoin sihteerille, että puhalla peli poikki. Jos haluat itte juasta, vassokuu vaan mutta määhän siis en viitti. Jäätiin ilman tulosta. No ei mitää, leikki leikkinä, siä siis oli kaks emää vasojensa kanssa, ne veti hianosti raral läpi mutta jotenkin mua ei nyv vaa huvittanu. Pari pikkujätkää veti kimpassa ja toinen laahas tota mun sihteeriä perässään, kai se sille riitti, sanos samaani. Meinaan lopetti heti seuraavan luakan alussa kun mää viittiny mennä eres lähtöviivalle. Jokakulmasta jarrut päälle. Sev verran kävin lopussa näyttämässä bodia, että yleisö äänesti suasikkikisassa kolmanneks. Tairan keskittyä jatkossa näihin bodauksiin, kato hullu paljon hikoilee. Urheilu on siis miälettömän vaarallista, yksikin suunnistaja meni mettässä suunniltaan eikä siitä oo viäläkään elommerkkiä.

Jos joku nääs on epäilly mun koulusivistystä niin sitä löytyy. Jatko-opintojakin kävin tossa tekasemassa kum mää piipahrin Vuarentaan koululla kesäyliopistossa, kasvioppia verettiin suun täyreltä pihar reunassa. Mun suasikki oli toi Taraxacum officinale, betuloitten oksat oli vähän korkeella enkä viittiny kurottaa kun siitä kuulemma kapsahtaa juniperukseen. Ranunculukset oli vähän kitkeriä. Eikunnääs siä oli kyläyhristyksen kirppanat ja mut oli kutsuttu kunniavieraaks.

Jos joku on ihmetelly minkä mää oikeen oon häippässy niin mulloli rehvit. Siis kyähän sää ny kässäät mistä on kyse. Tää nyt ov vähä arkaluantonej juttu ja enkä mää ainaskaan tiä kekkä tossa kuvassa o, jonka näkee kun menee tov viäressä olevan kirjotuksen päälle...siis hiirellä. Tippaakaan en kehu mutta aikamoinej jehu oli Kalle Aaltone(nkin). Mää voin paljastaa teille yhrej jutun. Haikarakkin ov vaan toistensa kanssa sillee. Jaa siis missä..? No tualla.

Jos sua alkaa kiinnostaa meikäläiset, sun kantsis mennä kurssille. Kato www.alpakkatuote.fi

Viäntiä meinaan on. Kiihtee romanssi Laitikkalassa kutsu viikollopuks. Mää lährin Aipan tallille, tuloksia kuullaan sittem perästäpäin.

Toinej juttu kohtapualeen on noi näyttelyt. Alpakkayhristyksen näyttely on 25.10.2008 tua Pekolal lavalla, sehän on tuttu paikka, siähän oli se eka kisa.
Seuraavana päivänä elikkä 26.10.2008 on Sylky-Cup4, joka on Pohjoismairen eka maastokilpailu. Onneks mullon sev verta nopee kynnenkasvu, että ei lipsu.

Ootteko muuten kuulluk kun yhrellä kylällä palo sikala ja kaik män, lantalaa myären. Otsikoissa luki että "Punakukko haukkasi paskaa"

Jossette iham pysyny kärryillä ni olin taas suuremmilla estraateilla, tua Pekolal lavalla. Aatteliv vetää pallaatih Hopeisesta kuusta kum mulle ei nääs iha heti kerrottu, että mistä siä nääs oli kyse. No se oli näitä Mister ja Melker Pekola kisoja taas mutta nys säät suasi ja oltiin kentällä, siis pihalla. Meinattiin siinä jätkien kanssa vetää vähä jalkahöntsyä ja muuta liikunnallista kun nää rupeskiv vetää naruja sinne kentällä. Alpakkanäyttelyhän siä nääs oli. Meikäpoika on sev verta kentlemanni, että kun siä oli ekaa kertaa yks Mettänkyläm Miku, niim mää annoin sev voittaa ja otin taas sen kakkospalkinno. Pokaalip pysy perhepiirissä kun nääs mul likka, Inez pesi koko rempan ja voitti naisten sarjan ja sitte se viä oli paras Suamessa syntyny natu. Mulloli nääs sillo joskus vähä säpinää sen äiren kanssa mutta mää kerron siitä sitte joskus. Siä oli sitte viä selvää urheilujuhlan tuntua ilmassa ja mää vähä siinä talterin taittoo reenasin kun tää mun yksityissihteeri talutti mut autoon ja sano, että sori vaa. Kisat jää ny tältä kertaa väliin. Nokkapokkaa menisin siinä vähär ruveta mutta oikeesti siinoli sillee, että sem mun sihteerim piti mennä antaam pisteitä niille muille. Kyä mää siinä vähän kattelin sitä väkee ja eihän siä kauheem montaa kirjotustaitosta näyttäny olevan, että antaa pojam mennä. Tää mun sihteeri tykkää aina välillä tehrä sellasia kolmiulotteisia kuvia, kai sää tiet, silmäk kiarossa pitää tuijottaa ja ehron tahron mikreeni ittellensä hankkia. No aivan sama, jos et usko puhetta, paina tästä.

Seuraavana päivänä piti olla se Sylky-Cup4 mutta se siirty kun tuli vettä vaakasuaraan.

Ai niim mun piti kertoo yks juttu kum mää kuulin tua reissussa. Tää Nalle Puh, se lössö, täytti viiskytä ja se lähti sen Nasun kanssa vähä rällästään. No niihän siinä aina käy, juatavat loppuu. No Nalle Puh vetää kommunikaattoria taskusta ja soittaa Tiikerille, että jos se heittäs lestiä. - Halojaa, onks Tikru... No Nalle Puh...Voisiksää nääs tuara meille vähä kotipolttosta kum multa meni nääs viimene helmi sille sialle. Jaa missäkö...? Jaa nyv vai? No Ihaaan pihalla -

Nykkun tuli taas kylmät ilmat, niin tiättekö millane on optimisti? Se panee turvavyän kiinni ennenkun tarttaa.

05.11.2008